Jouluhauskaa

Joulu on ennen kaikkea Jeesuksen syntymäjuhla, mutta myös oiva mahdollisuus viettää aikaa omien läheistensä kanssa. Niitä hetkiä varten olen koonnut vajaat 40 jouluaiheista vitsiä. Joten ei muuta, kuin lukemaan ja hilpeyttä harrastamaan.

Miksi Amerikassa luullaan, että joulupukki on ruotsalainen?
-Tavallisessa talossa on ainakin kaksi ovea ja kymmenen ikkunaa, mutta
silti pukki tulee sisään savupiipusta.

Mitä joulupukki pelkää?
-Säkkipimeää

Jouluaattoiltana poliisi löysi kadulta miehen, jonka yli oli ajettu.
-Saitko rekisterinumeron muistiin? kysyi poliisi.
-En, mutta ne likinäköiset porot kyllä tunnistan, kun näen, vastasi mies.

Mikä on huonomuististen joululaulu?
-Koska meillä on joulu

Mitä tapahtui tontulle, joka hukkasi tupsulakkinsa?
-Jäätyi korva tunturilla.

Mikä on majavien joululaulu?
- Joulupuu on nakerrettu.

ELÄMÄN NELJÄ VAIHETTA...
1. Uskot joulupukkiin.
2. Et usko joulupukkiin.
3. Olet joulupukki.
4. Näytät joulupukilta.

Miksi jouluaatto muistuttaa tavallista työpäivää?
- Teet itse kaikki työt, mutta vanhempi mies puvussa saa kaiken kunnian.

Mikä on joulupukin vastakohta?
- Juhannuskuttu.

Mikä on maailman kulunein joululaulu?
- Klisee, klisee kulkuset.

Postirekan kuljettaja meni jouluviikon työrupeaman jälkeen Kuopiossa baariin ja tilasi kupin kahvia.
Myyjä kysyi:
- Tullooko pulloo? Hämmentynyt mies änkytti:
- E-ei kun kuppiin!

Laihialaisisäntä oli menossa joulukirkkoon pienen poikansa kanssa, jolla oli uudet saappaat jalassaan. Isä huomasi tämän ja kysyi:
- Onko nuo ne uuret saappaat, jokka sulla on jalaas?
- On isä.
- Ota sitte vähä pireempiä askelia!

Uattouamuna herätään ja sitten myö syyvvään, sitten juuvvaan kahvit ja sitten myö syyvvään ja männään torille ja sitten myö syyvvään lihapiirakat, sitten ostetaa joulukuus ja syyvvään munkki possut, sitten myö tuuvvaan kuus sissään ja juuvvaan päeväkahvit, koristellaan kuus ja sitten myö syyvvään, sitten Suomen Turku julistaa jooluraahan ja sitten myö syyvvään ja otetaan joolulökit ja sen piälle vähä syyvvään, sitten naesväki lähtöö käämään haavoella ja myö isän kansa sillä aeekoo syyvvään ja kun naesväki tulloo takasi niin myö haakataan väljpalloo, sitten kylypee ropsaatettaan joolusaanassa ja syyvvään makkaroo, juuvvaan saana kahvit ja syyvvään piparit, sitten myö ootellaan joolu aterijjoo ja syyvvään ootellessa parj kinkkuvoeleipee, sitten syyvvään joolu ateria ja juuvvaan piälle torttukahvit ja sitten myö syyvvään, sitten myö leekitään joolukuusen ympärillä ja sitten myö syyvvään, sitten kyttäellään joolupukkia ja napostellaan pähkinöetä, sitten tulloo pukki ja myö vähä syyvvään pukin kansa, sitten avataan lahjat ja sitten syyvvään, sitten isä kaevaa salapullon puulaatikosta ja tarjoo pukille paakut ja sitten pukki talutettaan taksiin ja sitten myö syyvvään, sitten katellaan telekkaria ja syyvvään, sitten tirraatettaan iltakahvit ja syyvvään suklaata, sitte otetaan vähän suolasta kun hiukoo ja sitten myö männäännii jo muata.

Pukki oli ollut jänismetsällä ja pettynyt siihen, ettei hänellä ollut minkäänlaista saalista kotiin vietäväksi. Niinpä hän poikkesi kauppaan ja osti sieltä jäniksenpaistin. Kotiin tultuaan hän heitti saaliinsa ylpeänä muorilleen. Muori huomasi hintalapun, joka roikkui jäniksen koivessa. "Mikset ampunut samalla paria maitopurkkia ja porkkanoita, kun kerran olit vauhdissa."

Miksi armeijassa keitetään joulupuuroa jättiläiskattilassa?
-Siitä pitää löytyä mantteli.

Olipa kerran hirvi, joka viikkoa ennen joulua paloi poroksi.

Laihialaiset lähettivät joulukortin. He kirjoittivat siihen:
Hyvää joulua vuosille 2009-2019.

Olipa kerran mies josta ei ollut joulupukiksi.
Hänellä ei ollut tarpeeksi lahjoja alalle.

Hienostorouva päätti ostaa jouluksi kalkkunan. Hän hypisteli lihaosastolla kalkkunaa ja kysyi:
- Onkohan tämä varmasti tuore?
- Vai tuore? Hyvä rouva, jos vielä hetken jatkatte tuota sydänhierontaa niin se lentää ovesta ulos.

Joulusiivouksen aikaan rouva Nieminen meni naapurin rouvalta kysymään:
- Saisinko lainata mattopiiskaanne?
- Ei käy. Hän tiskaa juuri astioita.

Toimittaja haastatteli joulupukkia:
- Jännittävintä mitä olette kokenut ovat varmaan nuo matkat lentävillä poroilla?
- No ei suinkaan, vaan joulumuorin laittamat ruoat.

Laihialaisisäntä oli ostanut viime jouluna vaimolleen lahjaksi hautapaikan.
Tämän joulun alla vaimo alkoi taas kinuamaan uutta lahjaa.
- Ei mitään uutta lahjaa tänä vuonna, intti isäntä. - Ethän ole
käyttänyt vielä viimevuotistakaan!

Vaari istui keinutuolissa kuuntelemassa joulujumalanpalvelusta,
mutta nukahti kesken kaiken. Herätessään hän sanoi nolona:
- Ihan nukutti kuin oikeassa kirkossa.

Tohtorin joulu meni pilalle kun viemäri tukkeutui. Hän soitti putkimiehelle ja pyysi tätä apuun.
- Mutta nythän on jouluaatto, esteli putkimies.
- Entä sitten? Jos te sairastutte, minä tulen heti
välittämättä siitä, mikä on päivä tai kellonaika.
Putkimies tuli puolen tunnin kuluttua, tiputti viemäriin
pari pientä tablettia ja sanoi:
- Jollei se noista parane, soittakaa uudestaan pyhien jälkeen.

Mistä tiedät, että on joulu?
- Almanakasta.

Joulupukki oli reissussa tontun kanssa. He saapuivat tasoristeykseen.
- Katso sinä oikealle, niin minä katson vasemmalle, sanoi pukki.
Niin he tekivätkin, mutta löysivät pian itsensä romuttuneesta autosta.
- Voihan joulu, olisi pitänyt katsoa eteenkin, manaili pukki.

Parhaat jouluvalot ovat anopin auton perävalot.

Jos saisit valita itsellesi kaupasta lahjaksi jonkin jouluruoan, niin minkä valitsisit?
- Kymmenen kilon joulukinkun tietysti. Entä itse?
- Minä ottaisin viiden kilon kinkun.
- Miksi niin pienen?
- Siinähän olisi puolta pienempi luu.

Joulupukki jäi Seutulassa kiinni luvattomasta lentotoiminnasta, kun hän meni jakamaan lahjoja erään lentolupatarkastajan kotiin. Tarkastaja tiukkasi kenen luvalla pukki lentelee pienessä glögissä, katsastamattomalla koneella ja kuljettaa vielä ylisuurta lastia. Pukki ihmetteli, että hän on tehnyt tätä vuosisatoja ilman haavereita. Tarkastaja oli kuitenkin kovana ja vaati, että pukin täytyy ensimmäisenä arkipäivänä tulla katsastuttamaan koneensa ja oma lentotaitonsa. Muuten pukin ura loppuu siihen. Pukki ilmestyikin heti joulun jälkeen lentokokeisiin. Lentolupatarkastaja katsasti ensin, että kaikkien porojen riimut ja vaipparuonat olivat selvät ja ojennuksessa ja reki kunnolla kiinni. Sitten hän nousi pukin viereen kuskinpukille ja kaivoi esiin haulikon. Pukki komensi poronsa juoksuun lähtökiitoa varten ja kysäisi, mitä tarkastaja teki haulikolla. Tarkastaja selitti:
- Eikö pukki muka tiedä, että lentolupakirjan edellytyksenä on, että pystyy nousemaan ilmaan, vaikka nousukiidossa yksi moottori sammuu? Haulikko on sitä varten.

Pikku-Kalle pääsi taas kerran äitinsä kanssa katsomaan tavaratalon joulupukkia. Kalle jonotti kärsivällisesti pukin luo, ja päästyään pukin viereen hän potkaisi pukkia sääreen ja huusi:
- Siinä on sulle kiitokset viime joulusta!

Työntutkija saapui joulupukin työpajalle Korvatunturille ja tapasi itse joulupukin.
- Kuinka monta tonttua työskentelee täällä verstaassa?
- Noin joka viides.

-Mitä joulupukki kysyi saapuessaan Japaniin?
-Onko täällä kilttejä japseja?

Koulun joulujuhlassa kaksi poikaa riitelivät:
-Sinä olet maailman suurin mätämuna!
-Ja sinä suurin idiootti!
Opettaja riensi rauhoittelemaan:
-So, so pojat! Muistakaapa, että minäkin olen täällä.

Lada ja aasi tulivat jouluaattona tiellä toisiaan vastaan. Lada sanoi:
- Minä olen auto.
Aasi sanoi:
- Minä olen hevonen.
Sitten molemmat päästivät oikean röhönaurun ja jatkoivat matkaansa.

Upseeri pitää joulun valmiusvuorolaisille harjoitusta sulattaakseen näiden ahmimia jouluruokia, mutta huomaa sotilaiden laiskottelevan. Tämä sitten kuvailee tilanteen: "Oikealla ylitsepääsemätön rotko, vasemmalla vihollisen 10-kertainen jalkaväkiylivoima, takana miinakenttä ja edessä laumoittain vihollisen panssarivaunuja. Toimikaa!"
Kaikki hätkähtävät, ja tähän harjoittelevaa ryhmää johtava alempi upseeri:
"Selvä! Osasto! Lakki, päästä! Isä meidän, joka olet taivaissa..."

Sami Tammisalo

Tervetuloa Ilmatorjuntarykmenttiin

Ei, älkää kuitenkaan heti käsittäkö väärin. Minulla ei ole mitään tekemistä Ilmatorjuntarykmentin kanssa. Mutta tuosta edellä mainitusta kertova kyltti seisoo työhuoneeni ovella ikäänkuin toivottaen väen tervetulleeksi. Vihreä metallikyltti kuuluu siihen kirkolliseen jäämistöön, jota kokoilin tilojen muuttuessa 1/3 pienemmäksi, kuin aikaisemmin. Työhuoneeni on kuin pommin jäljiltä. Ajallisesti tila on hyvin valittu, sillä talvisodan alkamisen muistopäivä (30.11.) on ovella. Vertaukseni Talvisotaan on toki ontuva, sillä mitään ole palanut tai tuhoutunut. Tavaraa on vain niin paljon, ettei se yhteen työhuoneeseen tunnu mahtuvan ja siksi suuri sekasotku.

Tavaravuoren joukossa on muun muassa joskus aikoinaan tilattuja matkaehtoolliskalustoja. Tarina ei kerro, kuka ne on aikoinaan valmistanut. Tekonahkaisissa pusseissa on sekä metallinen viinipullo että leipärasia. Tarkempi tarkastelu osoittaa, että valmistuksesa käytetty metalli on ollut halpaa ja se on monin paikoin hapettunut karmean näköiseksi. Joissakin on havaittavissa jo läpisyöpymisen oireita. Noiden välineiden käyttö Herran Pyhässä Ehtoollisessa olisi jonkinlaista pilkantekoa. Oma moraalini ei antaisi periksi valmistuttaa pyhää käyttöä varten tuollaisia asioita, jotka tekevät aterian nauttimisen vastenmieliseksi kokemukseksi. Valmistajan valitsemat aineet on todennäköisesti haalittu kaupallisin perustein. Halvalla tehdään nykyään niin monenlaista, mutta tarviiko tämänkin ilmiön ulottua kirkollisiin tuotteisiin ja kirkolliseen elämään yleensä?

Monesti meillä kirkossa pohditaan sitä, miksi olemme onnistuneet tössimään maailman parhaan tuotteen markkinoinnin. Maallistuminen etenee eikä evankeliumi tahdo käydä kaupaksi, vaikka se ei maksakaan mitään. No, virheitä on tehty toki. Mutta vastuu on myös yksilöllä. Millaisia arvoja käytämme ja ammennamme rakentassamme elämää? Jeesus viittasi moneen kertaan rahaan ja totesi sen olevan kaiken pahan alku ja juuri. Tänään kahvipöydässä keskustelimme ns. keltaisen lehdistön moraalista. Lööppejä tehdään ja kirjoitetaan, jotta lehti myisi tuona tiettynä päivänä enemmän. Kaiken takana on siis raha, joka voidaan pukea myös kaupallisuuden muotoon. Otsikon totuudella ei sinänsä tunnu olevan väliä, vaan pääasiana on lehden myyminen. Toimittajat syyllistyvät vähättelyyn, perusteettomien väitteiden esittämiseen ja monenlaiseen tirkistelevään roskajournalismiin. Tiedotusvälineiden kustantajien ja toimittajien perustama itsesääntelyelin eli Julkisen sanan neuvosto on melko hampaaton elin, joka puuttuu lähinnä räikeimpiin ylilyönteihin. Myös me kuluttajat hyväksymme liian kritiikittömästi tarjotun lööppisaastan ostamalla tämänkaltaisia lehtiä. Seiskat ja Hymyt saisivat mennä samaan roskakoppaan. Myös päivälehdet ovat lähteneet lähestymään keltaisen lehdistön todellisuutta. Aina silloin tällöin näkee tarpeetonta mässäilyä joillakin poliittisilla teemoilla, joka ohjaa tärkeät yhteiskunnalliset asiat sivuraiteelle. Me olemme kansana viihteellistyneet emmekä enää halua rakentaa yhteiskuntaa asiapohjalle. Ei hyvää siitä seuraa, se on varma.

Kirkon tulisi yhä vahvemmin ohjata yhteiskuntaa totuuteen ja ottaa kantaa sen epäkohtiin. Tuntuu valitettavasti siltä, että kirkon ääninä toimivat esimiehet ovat niin monesta asiasta eri mieltä eikä yhteisiä kannanottoja tule juuri julkisuuteen. Kirkon on oltava yhteiskuntamyönteinen säilyttääkseen olemassaolonsa mahdollisuudet, mutta toisaalta osattava olla samalla sen kriittisenä äänenä. Jos emme ui koskaan vastavirtaan, emme juurikaan voi mitään saavuttaa. Näin teki Jeesus, Luther, Paavali, Billy Graham, Äiti Teresa jne. He muuttivat maailmaa, koska uskalsivat olla eri mieltä vallitsevan kulttuurin kanssa. Toki vastakkainasettelun tulee tapahtua hurskaiden motiivien ajamana eli en siis kirjoituksellani kehota ketään kapinaan. Sen sijaan meidän tulee olla rohkeasti ja kuuluvasti eri mieltä, mikäli jokin asia ei yhteiskunnassa näytä menevän oikeamielistä rataa eteenpäin. Kirkko voi navigoida yhteiskuntaa ja varottaa kareista. Joskus kuitenkin tuntuu, että se tekee "siljaeuropat" ja ajelee ympyrää ilman peräsintä. Kokin tai hyttiemännän on vaikea tarttua ruoriin, vaikka hekin ovat laivalla työssä. Kapteenin tai perämiehen se on tehtävä. Piikki on osoitettu myös itselleni, sillä saattaa olla joskus esimiehen tehtävät edessä, ainakin jossakin vähäisessä muodossa.

Sami Tammisalo